Sienijuttuja

Olen ollut tällä viikolla koira-, talo- ja ehkä vähän myös pikkusiskovahtina kotimetsissä. Olen nauttinut kovasti syksyisestä metsästä ja tänään ajattelin hyötyä metsässä samoilusta muutenkin kuin vain hengenhuollollisten ulottuvuuksien kannalta, etsimällä sieniä. Tarkoituksenani oli käydä etsimässä suppilovahveroita omista salaisista sienipaikoistani. Löysin kanttarelleja ja haapasieniä, mutta suppilovahveroita ei näkynyt. Lopulta kuitenkin luottopaikkojeni luottopaikan koluaminen tuotti tulosta. Siellähän niitä oli ympäriinsä, söpöjä pieniä sienilapsia. Juuri ja juuri maltoin jättää ne vielä kasvamaan. Murut, palaan kyllä vielä.

Lempipaikkani koko maailmassa

Kotona ryöppäsin haapasienet ja laitoin ne suolaantumaan. Niistä tehdään talvella sienisalaattia. Kanttarellit paistoin pikaisesti omassa liemessään, pussitin ja pakastin. Utsjoen lohi saa niistä vielä kivan kastikkeen myöhemmin.

Huomenissa on jännä päivä. Taas yksi asuntoesittely ja epätoivo alkaa iskeä. Kävi miten kävi, illalla pääsen kuuntelemaan Emma Salokoskea Poppariin.

Syksyisen aamun lenkki

Kauniita haalistuneita värejä, viileää tihkusadetta ja töröhäntien myyräjahtia.

Porkkanapiirakka

Jossain vaiheessa loppukesää alkaa aina tehdä mieli porkkanakakkua. Vuosien harjoittelun jälkeen uskaltaisin sanoa, että tällä ohjeella tulee aivan loistavaa herkkua! Ja kuorrutettahan tulee olla vähintään hampaan paksuinen kerros.. ;)

Porkkanapiirakka 
Kaksinkertaisesta ohjeesta tulee pellillinen

Pohja
♥ 2 munaa
♥ 1,5 dl sokeria
♥ 75 g sulatettua voita tai reilu loraus öljyä
♥ 0,5 dl maitoa
♥ reilusti vaniljasokeria
♥ 1,5 tl kanelia
♥ 1,5 tl leivinjauhetta
♥ 1 dl spelttijauhoja
♥ 1,5 dl vehnäjauhoja
♥ vajaa 1 dl mantelirouhetta
♥ 3 keskikokoista porkkanaa raastettuna

Kuorrute
♥ 200 g tuorejuustoa
♥ 50 g voita
♥ riittävästi vaniljasokeria ja tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää porkkanaraaste ja sekoita tasaiseksi. Paista voidellussa vuoassa noin 25 minuuttia 175 asteessa.

Piirakan jäähtyessä valmista kuorrute. Vatkaa huoneenlämmössä pehmenneet voi ja tuorejuusto sekaisin. Lisää makusi mukaan vaniljasokeria ja tomusokeria kunnes rakenne on oikeanlainen. Levitä kuorrute piirakan päälle ja koristele halutessasi mantelirouheella.

Lankojen värjäystä

Kun ahersin vielä kesäopintojeni parissa, päätin että yksi loman tavoitteista on lankojen värjäämisen testaaminen. Olen joskus pienenä ala-asteelaisena värjännyt lankaa kasviväreillä, joten päätin testata nyt elintarvikevärejä. Kaupunkiolosuhteissa elintarvikevärien käsittely kun on huomattavasti helpompaa..

Näin sieluni silmin kuinka nostelen kattilasta ihanan lämminsävyisiä keltaisia ja oransseja lankoja Endpaper mittsien kuvat mielessäni vilkkuen. Todellisuus vastasi yllättäen aika paljon mielikuviani ja lisäksi syntyi myös sinisävyisiä vyyhtejä. Oikein onnistunut kokeilu siis! Ajattelin kirjata simppelit ohjeet ylös tännekin.

Oranssin ja keltaisen langan lähtötilanteena oli tämä: luonnonvalkoista Tico ticoa vyyhditettynä. Värjäysoperaatio aloitetaan kastelemalla langat huolella etikka-vesi -seoksessa. Suhteet menevät siten, että etikkaa tulee kolme osaa ja vettä yksi.

Sillä aikaa kun langat likoavat litkuissaan, lämmitetään vettä tilavassa (vähintään 5 litraa) kattilassa. Lämpimään veteen lisätään elintarvikevärejä kunnes liemi näyttää oikean väriseltä. Käytin apteekista saatavaa värijauhetta ja se oli melko riittoisaa. Kannattaa siis lisäillä väriä pikkuhiljaa. 

Kun vesi on kuumaa (ei saa kuitenkaan kiehua missään vaiheessa!), voidaan langat iskeä sekaan väriä imemään. Ylimääräiset etikkavedet puristetaan tietenkin ensin vyyhdeistä pois. Kun vesi kattilassa on kirkastunut, ovat langat imeneet kaiken värin itseensä ja ne voi nostaa kattilasta pois kuivumaan.

Ja tässä ovat aikaansaannokseni! Innostuin testaamaan myös sinistä väriä. Vasemmanpuoleinen sininen vyyhti oli alunperin valkoista Seiskaveikkaa, oikeanpuoleinen taas harmaata Nallea. Etenkin tuo Nalle onnistui kivasti. Värit ovat aika eläviä ja odotankin innolla, että pääsen testaamaan millaista neulepintaa niistä tulee.

Varastoissani on kamalan paljon kaikenlaisia harmaita lankoja ja aavistan, että piakkoin nekin saavat uutta väriä pintaan. Vihreä elintarvikeväri jäi vielä kokonaan kokeilematta..

Ps. Niistä lomatavoitteista, niitä ovat mm. villapaidan tekeminen, hyvin kirjojen lukeminen, huulirasvojen valmistus sekä kokkailu ja leipominen ajan kanssa. Ihan hyvin näiden kanssa menee; neuleen selkäkappale on valmis, kirjoja on kulunut ja namiruokia syntynyt. Huulirasvoja en ole vielä tehnyt, mutta onhan tässä vielä kolmisen viikkoa aikaa..

Luonnonpuistoa ja pop-up -ravintoloita

Lauantaina päätimme lähteä viimeinkin käymään Leivonmäen kansallispuistossa. Lähdimme liikkeille Rutalahden tienoilta ja kiertelimme melkein kolme tuntia harju- ja järvimaisemissa. Oli oikein mukavaa ja koiratkin ottivat ilon irti uusista hoodeista. Syksymmällä olisi tarkoitus valloittaa puiston eteläosat ja niiden soisemmat maisemat.

Luonnonpuistoretki ei ole luonnonpuistoretki ilman pitkospuita!

Psykedeelimetsää

Raahasin retkellä kameraa, mutta kuvasaalis jäi pieneksi. Ehkä se on hyvä merkki, tulipahan keskityttyä maisemien katseluun ihan oikeasti eikä vain kameran linssin läpi.. Reissun jälkeen kokkailimme herkkuruokaa; lohta (itse Utsjoelta haettua ;>), kanttarellikastiketta ja perunaa viinilasillisen kanssa. Maistui!

Viikonloppu oli muutenkin aika tapahtumarikas. Perjantaina käytiin katsomassa uusin Batman, josta yllätyksekseni tykkäsin kovasti! Tämä päivä kului Ravintolapäivän antia tutkiessa. Kävimme Kankaan tehtaalla, jonka pihalla oli sekä ulkoilmakirppistä että useita ravintoloita. Siellä maisteltiin linssikookoskeittoa ja erilaisia piirakoita. Myös Lounaispuiston kirpparilla tuli pyörähdettyä ja retki päätettiin vohvelikahveihin ihanassa Kahvila Bambissa. Sanoisin, että Ravintolapäivä oli aivan loistava tapahtuma. Ehkäpä ensi vuonna pistän itsekin jonkin sortin kahvilan pystyyn..

Valkoinen laiva on lastattu meillä

Eilinen meni pötkötellessä migreenin seuralaisena, tänäänkin jomottaa päätä ja niskaa. Inhoan tätä niin paljon.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Aidezin selkäkappale etenee kovaa vauhtia ja teetäkin olen juonut marjapiirakan seuralaisena. Emma Salokoski ja Olavi Uusivirta ovat olleet mukavaa seuraa. (1, 2, 3)

Tässä söpöläinen ennen uuniin menoa. Pohja on aivan tavallinen murotaikina graham- ja ruisjauhoista. Pohjan päällä on purkki vaniljarahkaa ja rahkakerroksen päällä pari persikkaa ja vattuja. Tuli oikein hyvää ja ehkäpä sitä voi itselleen uskotella, että kyseessä on terveellisempi herkku kun vehnäjauhoja ei ole käytetty..

Ps. Anteeksi kun nämä kaikki kuvat ovat näitä "hipsterinhaaleita". ;)

Syksyntuoksuinen viikonloppu

Viikonloppu kotimetsissä on takana. Ohjelmassa oli kauniista päivistä nauttimista, viinimarjamehun tuoksua, vattupuskia, villasukkia, koirien kanssa touhuilua ja hyvän ruuan maistelua.

Tänään palasimme kaupunkiin. 

Kävin uudessa Titityyssä (aivan ihana!) ja pitäydyin urheasti ostoslistassani. Hankin 6,5 milliset pyöröpuikot ja tänään starttaa viimein Aidez. 

Äsken pyörähdimme asuntoesittelyssä, toivottavasti tärppäisi. Isommalle kotipesälle olisi tosiaankin tarvetta, sillä 29 neliötä kahdelle ihmiselle ja koiralle on aika vähän. Nyt kutsuu kuitenkin vasta uunista tullut vattupiirakka!

9.8.2012

Eilinen päivä kului kotimetsissä haahuillessa. Mummu ja kummitäti pyörähtivät, äiti otti meistä 3/4-perhepotretteja ja kudoin villasukkaa. Ehdin seikkailla myös vattupuskassa. Hämmästyksekseni löysin sieltä keskeltä punaposkia myös yhden puskan keltaisia vattuja. Hyviä olivat.

Illalla lenkkeilin koirien kanssa ja saunoin pitkän kaavan mukaan. Tinka ei tällä kertaa halunnut lauteille, vaikka se sitä toisinaan harrastaakin. Saunan jälkeen ehdin ihailla upeaa auringonlaskua ja muistella taas kerran kuinka paljon tuota järveä rakastankaan.

Saunan jälkeen oli aika lueskella ja pötkötellä koirien kanssa. Karvakorvat ottavat ilon irti ukon olessa kaupungissa ja valtaavat puolikkaan sängyn itselleen. Minua se ei haittaa lainkaan, on onnea nukahtaa kahden koiran tuhinaan.

Tuokiokuvia heinäkuun viimeisiltä päiviltä

Äiti esitteli onnellisena Unikeonpäivänä lahjaksi saamiaan villasukkia. Ne olivatkin ensimmäiset villasukat, jotka tein vähään aikaan. Kun liitin pakettiin vielä vaniljateetä, ei tuloksena ollut mikään kesäisin lahja.. Noh, syksy on lähellä.

Kävimme myös ukon kanssa keräilemässä marjoja. Paljain varpain oli ihana seikkailla suolla ja saaliissa oli edustettuna kaikki kesän värit.

Neniä

..and that's who I am.

Törmäsin internetin syövereissä haasteeseen, jossa piti tätä sivustoa hyödyntäen kertoa jotain itsestä. Tajusin samalla, että poistaessani tämän blogin vanhat postaukset uusien tieltä tulin poistaneeksi myös esittelykirjoitukseni. Joten tässäpä se olisi, minä tiivistettynä noin kymmeneen kuvaan!

Tätä minä olen, ja paljon muutakin.

Tykkään syksystä, teestä ja villasukista, jos nyt aloitetaan näillä ajankohtaisilla. Musiikki on lähellä sydäntäni ja olen soittanut pianoa aivan pienestä asti. Tykkään laulaa, mutta moni ei pidä tuottamani äänen kuuntelemisesta. Koirien kanssa olen pyörinyt pennusta saakka, ratsastus on tuttua ja onpa minulla ollut rottiakin. Isona haluaisin oman hevosen ja vuohia. Neulon paljon ja istun liikaa netissä haaveilemassa kaikesta hienosta mitä voisin tehdä, mutta jätän kuitenkin tekemättä sillä se saakelin netissä istuminen vie liikaa aikaa. Netin lisäksi tykkään viettää aikaa kotona, metsässä, kirjojen ääressä ja kokkaillessa.

Keväällä 2011 pääsin ylioppilaaksi. Lakin ja turhankin tiedon lisäksi lukiosta tarttui mukaan oma nördepoju (pur!), lumaluokalla kun oltiin. Ylioppilaaksi pääsemisen jälkeisenä syksynä pääsin opiskelemaan erityispedagogiikkaa, eli pian alkaa toinen lukuvuoteni yliopistossa. Jota muuten odotan jo ihan innolla. Onneksi lomaa on kuitenkin vielä jäljellä melkein kuukausi.